17.11.2017

Miltä Perthissä näyttää?

Miltä Perthissä näyttää? Kuka tahansa löytää asiaan vastauksen Googlen kuvahaulla, mutta ajattelin, että paikallisen selitykset kuviin saattavat antaa enemmän sisältöä ja taustaa asiaan. Lisäksi kuvahaussa yleensä pompsahtelevat esiin kauniit promokuvat inhorealistisempien otosten sijasta, joten valitsin pari ns. rumaakin otosta. Kaikki kuvat on röyhkeästi nyhdetty turistisivuilta ja kiinteistönvälittäjiltä, kiitos ja anteeksi ja mikä copyright.


Yllä ja alla: tällaisiä kuvia tulee ihan ensimmäisenä eteen, kun Googleen syöttää Perth. Yllä Perth City nähtynä South Perthin puolelta Swan-joen yli, alla myös joelta päin kuvattu Perthin uusin alue Elizabeth Quay eli Kuningatar Ellun lahti, joka on vielä työn alla. Tällaisia näkymiä näkee hyvällä tuurilla aivan tosielämässäkin sään salliessa, eli vaikka kuvia varmastikin on kuvakäsitelty kirkkaammiksi, eivät ne ole täyttä huijausta.



Yllä: Perthin keskusta nähtynä Kings Parkin eli Perthin isoimman puiston kukkulalta. Tuo etualan tiehässäkkä on Perthin ylpeys 1950-luvun lopulta, jolloin mikään ei ollut siistimpää, kuin monikaistaiset autotiet. Perthiin rakennetaan yhä lisää monikaistateitä, mutta kuvaan on 50-luvulta lähtien tullut paljon enemmän puustoa - avoin kenttä autoteineen ei ole enää kuuminta hottia, samoin noita pilvenpiirtäjiä ei historianlehdillä ollut.


Yllä: Perthin ydinkeskustaa, Murray Street Mall eli kävelykatu. Kadulla on päivisin kivasti vipinää ja esim. katusoittajia, mutta iltakuuden jälkeen saa huhuilla kuin aavekaupungissa. Perthin poliitikot pohtivatkin nyt päätään puhki, miten keskustaan saataisiin elämää, ja tämä 2.5 miljoonan asukkaan kaupungin keskusta vähän vetovoimaisemmaksi kuin Imatra. Perthissä on perinteisesti ollut ongelmana 1960-luvulta periytyvä kaupunkirakenne eli malli, jossa keskustassa on pelkästään toimistoja ja kauppoja, ei juurikaan asukkaita ja vain niukasti ravintoloita ja kahviloita.

Alla: kun Googleen syöttää "Perthin rumin paikka", pullahtaa esiin Perthin tapahtuma- ja urheiluareena, näköjään. Täkäläiset kutsuvat sitä myös nimellä The Crushed Can eli rutistettu tölkki.




Yllä: kohtuullisen tyypillistä Perthin suburbiaa mallia inner, eli n. 10 kilometrin säteellä keskustasta. Vanhimmat esikaupungit ovat yleensä keskustan ympärillä ja niissä on oma vehreä viehätyksensä. Violetit puut ovat Etelä-Afrikasta tuotuja jacarandoja, jotka kukkivat runsaimmin nyt marraskuun puolivälissä.


Yllä: omaa asuinaluettani, East Perthin Claisebrookin seutua. Emme asu tuossa veden äärellä valitettavasti, vaan n. 300 metriä sisämaahan päin.



Alla: tällainen silta valmistuu vielä joku päivä yhdistämään East Perthin ja Burswoodin kaupunginosan. Burswood on tunnettu kasinostaan ja isosta hotellikompeksista. WA:ssa on vain yksi paikka, jossa uhkapeli on sallittua, ja se on Burswood. Muualla ei ole edes hedelmäpelejä. Itse asiassa monessa muussa maassa kuin Suomessa peliautomaatit eivät ole laillisia, tai yleisiä, muualla kuin rajatulla kasinoalueella. Tuo silta on tällä hetkellä kasa perustuskiviä ja on ollut sellainen vuoden päivät, koska siltakannen ja muiden tilpehöörien valmistamisurakasta on meneillään riita oikeudessa.




Yllä: Rottnest Island sijaitsee Intian valtamerellä noin 10km Perthin rannikosta länteen. Rottnest on suosittu kesälomakohde ja hyvällä säällä kuva tekee täyttä oikeutta näkymille. Rottnestille on tosin verrattain hinnakasta matkustaa, koska sinne liikennöi vain pari lauttafirmaa, jotka kumpikin rahastavat $40-80 menopaluu-lauttamatkasta. Perthiläiset saattavat mieluummin lentää Balille lomalle (3.5h lento) kuin maksaa Rottnestin-lautan, koska hintaeroa matkoissa on tarjouslentoaikoina vain hassu satanen.


Yllä: vakio-ostarimme Belmont Forum. Vakio siksi, että se on meitä lähin n. 10 km päässä. Vaikka asumme keskustan kupeessa, meitä lähellä ei ole isoja ruokakauppoja ja lähikorttelin IGA eli Alepa rahastaa joka asiasta tuplaten verrattuna Belmontin Aldiin. Forumia on rempattu isolla rahalla viime aikoina ja nykyään se näyttää siedettävältä. Alla realistisempaa kuvaa eli miltä sama ostari näyttää remppaamattomalta puoleltaan.



Syvästi inhoamani paikka Westfield Carousel Canningtonissa, Perthin isoin tai ainakin isoimpia ostareita. Minulla on jopa järjenvastaisen syvä antipatia tätä paikkaa kohtaan enkä koskaan käy siellä, vaikka se on monen muun suosikki. Inhoan eritoten Carouselin ulkopuolta ja sen ympäristöä, jota on esitelty alla. Mopokuva ei tee oikeutta sille melulle, saastemäärälle ja rumuudelle, joka kuusikaistaisen tien laidalla, loputtomien parkkipaikkojen mereen hukkuvana, odottaa ostarikävijää. Tuolla ei nimittäin ole koskaan noin vähän autoja - kuva on taatusti lavastettu.



Yllä ja alla: tyypillisiä asumuksia Perthissä. Yläkuvassa ehkäpä 1970-luvun lopun omakotitalo avoimen ankeine pihoineen, alla omakotitalo 1980-luvun lopulta, arvelen. Aavistuksen symppiksempi minun silmääni.




Yllä ja alla: niinkutsuttu character-talo eli persoonallisempi rakennusperintökohde 1800-luvun puolelta tai 1900-luvun alusta. Näitä näkee Perthissä säännöllisin välein ja joillain alueilla runsaastikin. Kukkivat puutarhat antavat kauniin lisäleimansa arkkitehtuurille.

Alakuvassa ihailemaani jarrah-parkettia eli paikallisesta punasävyisestä puusta tehtyä lattiaa. Tuota jarrahia kuulemma rahdattiin Lontooseen katumateriaaliksi joskus 1800-luvulla, koska se on kestävää ja kovaa. Ei herramunjee mitä tuhlausta, kaataa nyt puita katutarpeiksi. 1970-luvulla puolestaan ihmiset intoutuivat peittämään jarrah´t kokolattiamatoilla, ja nyt iloiset remppaajat löytävät niitä pölyisten kakanruskeiden kangaskerrosten alta.


Loppuun moderni Perthin koti eli tällaisia ovat kaikki talopakettiesitteet pullollaan. Tykkään kyllä itse tyylistä.



31.10.2017

Suomalaiset tyylittömiä?

Pistänpä minäkin lusikkani soppaan aiheesta: ovatko suomalaiset tyylittömiä työpukeutujia?

Asiasta näyttää nousseen pienoinen / hetkellinen kohu, kun bisnespukeutumisneuvojat, osuvia nimiä kantavat Kiistala ja Nipola Niipola väittivät, ettei suomalainen bisnespukeutuminen ole eurooppalaista tasoa. Ja oikeassahan he ovat, ajattelen.

Täältä ulkomailta katsoen suomalaisilla on aivan omaperäinen tyyli, mutta se ei johdu tyylitajun tai etikettitiedon puutteesta. Mielestäni suomalaiset keskimäärin ovat hyvinkin tietoisia hyvistä tavoista ja haluavat noudattaa etikettiä silloin kun sitä odotetaan, esim. juhlissa. Suomalaisilla vain tuntuu olevan yleisasenne, että on rehellisintä olla kuka on, ilman mitään maskeja, kulisseja, peittoja ja hiuslakkakuorrutuksia. Siksi farkut, huppari tai neule ja kampaamaton (usein tahallaan sekaiseksi jätetty tai sotkettu) tukka ovat täysin ok suomalaiseen silmään.

Ongelma suomalaisten ja muun maailman tyylitajun eroista syntyy silloin, jos ja kun suomalaisten täytyy asioida ulkomailla tai ulkomaalaisten kanssa. Itse en tosin ole nähnyt tällä alueella ongelmia vähäisellä Suomi-kv-kokemuksellani, perustuen lähinnä bisnesihmisten tarkkailuun Helsinki-Vantaan lentokentällä. Samat puvut ja jakkupuvut siellä on päällä kuin Euroopassakin.

Pukeutuminen kuitenkin on tarkemmin saneltua maailmalla. Sen sijaan, että ottaa pukukoodin pinnallisuutena tai määräilynä, sen voi nähdä toimintaohjeena siinä missä muutkin työpaikan ohjeet. Näin kaikki toimivat samoin, eikä tule hämminkiä turhasta.

Esimerkkinä omien aussityöpaikkojeni bisnespukeutumisesta: täällä pukukoodi on usein kirjallisina ohjeina työpaikan intranetissä. Koodi saattaa sanella mm, että päällä on oltava puku tai jakkupuku tai siihen verrattava asu (siisti, silitetty, suorat housut tai asiallinen hame, jne). Hiusten ja kynsien on oltava huolitellut. Kenkien oltava nahkaa tai tekonahkaa - materiaalitarkenne on käsittääkseni siksi, ettei kukaan tule lenkkareissa tai tennareissa töihin, joita ei siis kaikilla toimistotyöpaikoilla hyväksytä edes free dress Fridayna eli vapaan asun perjantaina.

Pukukoodista johtuen ja yleisen ilmapiirin omaksumisen seurauksena olen huomannut, että omakin tyylini on muuttunut vuosien saatossa. Tosin olisi se varmasti muuttunut ihan normi-evoluutiona ja aikuistumisen seurauksenakin. Muttamutta: en esimerkiksi enää käytä Marimekon, Nanson ja Luhdan suuriprinttisiä trikoovaatteita, joista Suomessa pidin, koska täällä - muiden vaatteisiin verrattuna - ne näyttävät lähinnä pyjamalta.

Onko tämä nipotusta ja ulkokultaisuutta? On, jos haluaa sen sellaisesta näkökulmasta nähdä. Vai onko se yleisiä hyviä tapoja ja tiettyjen standardien muodostamista alalle ja työpaikalle? On, jos sen haluaa niin nähdä. En ole koskaan missään kuullut aussien marisevan pukukoodista, ja arvelen sen johtuvan ainakin osittain siitä, että täällä on koulupukupakko. Lapset oppivat jo nelivuotiaana, että "työpaikalle" mennään eri asussa kuin missä vapaa-aika vietetään. Siksipä työelämään siirtyminen puvuissa ja jakkupuvuissa on pelkkää luontevaa jatketta ajattelutavalle, jota on jo elänyt viimeiset kolmetoista vuotta.

Tottakai työpukeutuminen riippuu aivan eniten alasta ja työkulttuurista. Niin suomalaiset kuin aussitkin tajuavat, että sitä linjaa noudatetaan, mikä omalla työpaikalla on sopivaksi katsottu. Mutta, jos suomalaisten työpukeutumista yleisesti haluaisi muuttaa muun maailman huolitellumpaan ja räätälöidympään linjaan, aihe pitäisi "myydä" aivan eri näkökulmasta kuin mistä Kiistala - Niipola - parivaljakko aloittaa. He mm. nimittävät rennosti pukeutuvia rassukoiksi ja jopa epäpäteviksi, ainakin mielikuvissa, vaikka vapaa pukeutuminen on mielestäni suomalaisille aitouden ilmaus. Ilmankos kohahdutti.

Kärjistäen ja yleistäen: suomalainen ajattelee, että minun aatteeni, minun vaatteeni, eli minulla on oikeus käyttää sitä mistä tykkään ja mikä tuntuu omalta, olivatpa muut siitä mitä mieltä hyvänsä. Auslandiassa ajatellaan, että on kohteliasta ja huomioonottavaa muita kohtaan, että pukeutuu siististi, jopa huomiotaherättämättömästi. Täällä esimerkiksi voi olla kiellettyä tulla koulun tilaisuuksiin kantaaottavissa vaatteissa tai logollisissa t-paidoissa.

Kiistala-Niipola-kaksikolla oli paljon kärkästä ja vähän ilkeääkin sanottavaa, mutta myös muutama osuva pointti. Kuten se, että pukeutuminen ainakin tietyillä aloilla vaikuttaa menestykseen. Oman kokemukseni mukaan täällä Perthissä työpukeutumistyylistä voi aika suoraan päätellä, missä asemassa henkilö on, tai minne hän tähtää. Johtoportaan henkilöillä on paremmin räätälöidyt ja parempilaatuiset vaatteet kuin alemmilla portailla. Täällä on aivan yleisesti hyväksytty ajatus, että jos haluat ylennyksen, pukeudu haluamasi portaan mukaan näyttääksesi, että kuulut johtoryhmään.

Ulkomaille muuton jälkeen ensimmäisen työpaikan saanti saattaa tökkiä siksi, ettei ole vielä sisäistänyt uuden maan ulkonäkövaatimuksia. Toisaalta, suomalaiset ovat yleisesti hoksaavaisia ja oppivat kyllä äkkiä, mitä odotetaan. Kun etsin ensimmäistä työpaikkaa Perthissä v. 2011 silloisen insinöörisiippani kanssa, luimme ohjeita netistä, millaisessa asussa työhaastatteluun tulisi mennä. Joka alalla odotetaan omanlaistaan lookia, mikä kannattaa tietää ennakkoon.

Työhaastattelutilanteessa tai työpaikalla ylipäätään ei ole täällä pääasia korostaa omaa persoonaa ja tyyliä - oli se sitten villi ja vapaa tai tietyn muodin viimeisempien tyylien mukainen - vaan sopia muottiin, näyttää siltä, että kuuluu samaan sarjaan muiden kanssa. Tasapäistämistä? Ehkä. Vaiko tilannetajun ja sopeutumiskyvyn osoitus? Aivan varmasti.

Aussitoimiston perusasuvalikoimaa naisille. Miehillä on puvut, vähintään puvunhousut ja kauluspaita, usein kravatin kanssa.

29.10.2017

Kulissien takana - Perthin joulumyyjäiset

Viimeiset kaksi päivää on mennyt aikamoista haipakkaa. Suomi-koulu järjestää Perthissä "linnanjuhlat" eli hienon cocktail-tilaisuuden 2. joulukuuta, ja juhlista koituu tietysti kuluja (tilavuokra, järjestyksenvalvojat jne) joihin pienen seuramme kassassa ei ole rahaa. Siispä aktivoidaan periaussimetodi eli varainhankinta.

Tokihan Suomessakin etenkin junnu-urheiluseurat hankkivat rahaa talkoilla ja myyjäisillä, mutta mielestäni Australia on aivan oma lukunsa hyväntekeväisyyden ja siihen liittyvän varainhankinnan kanssa. Täällä on tavallista järjestää vaikkapa silent auction eli huutokauppa, jossa myydään lahjoitustavaroita: hintoja ei huudeta ääneen, vaan salissa kierrellään merkkaamassa listaan, paljonko olisi valmis maksamaan mistäkin.

Silent auctonin sijasta minä muut Suomi-koulun tai Suomi-kirkon aktiivit järjestimme Perthin ensimmäiset suomalaiset joulumarkkinat eilen, ja oli sekä hauskaa että raskasta. Eräs parhaita lapsuusmuistojani on ala-asteeni joulumyyjäiset, ja olen muutenkin innokas jouluihminen. Siksi jouluteemailu jo lokakuussa ei tehnyt lainkaan tiukkaa. Aikaisen joulunavauksen todellinen syy on, että näin ehdimme tuotoilla kustantaa Suomi100-juhlan menot, koska juhlapaikkaan pitää kaikki maksaa ennakkoon.

Joulumarkkinoiden järjestely alkoi jo reilu kuukausi sitten, kun aloimme askarrella joulukortteja talkoopajoissa. Kortteja syntyi peräti liikaa menekkiin nähden, mutta onpahan myydä asti vielä jouluun saakka. Olen kotona väkerrellyt virkattuja joulukoristeita ("olki"- ja "pipari"-teemoilla), E teki muutaman pannunalusen köydestä pujotellen, ja muutama muu käsistään kätevä oli myös tehnyt tuotteita kuten kirjanmerkkejä, pillihimmeleitä ja idätysruukkuja lasipulloista.

Suomalaisille on yhtäaikaa helppoa ja vaikeaa myydä käsityötä: toisaalta suomalaiset yleensä pitävät käsintehdystä ja arvostavat sitä muovikrääsää enemmän. Toisaalta monet helposti ajattelevat - käsistään näppärinä - että "osaisin tehdä tuon itsekin", eivätkä intoudu ostamaan. Parhaat menekkituotteet olivatkin leivonnaiset. Mutta miten edes pääsimme pisteeseen, että oli pullavuoria ja mokkapalatarjottimellisia myytäväksi?

Yksi aktiivimme oli käyttänyt monta päivää siihen, että leipoi illat pitkät puolisonsa kanssa ruisleipää ja korvapuusteja. Toinen aktiivi oli leiponut omenapiirakkaa ja keksejä. Kolmas teki toffeeta. Itse aloitin leipomissouvin perjantaina. Olin ensin töissä lounasaikaan saakka, vaikka olin pyytänyt lomaa koko päiväksi. Lähestyvä kansainvälinen konferenssi töissä painaa päälle, enkä pystynytkään irrottautumaan kokonaan. Lähdin siis Perthin teille perjantaina klo 12 tavoitteenani ostaa leipomistarvikkeet kolmeen pellilliseen mokkapaloja, joulupuurotarpeet, pipareita, kertakäyttöastioita, liimaa sekä pieniä paperipusseja tekemälleni glögimausteseokselle. Kuulostaa suoraviivaiselta tehtävältä, eikö? Kaikkea muuta!

Perthissä ei ole ollenkaan samanlaisia tavarataloja tai supermarketteja kuin muinainen Anttila tai nykyinen Prisma. Anttilaa lähimpänä ovat K-Mart ja Big W, mutta niissä ei ole ruokaosastoa ja ne keskittyvät enemmän halpaan krääsään, kun taas Anttilasta saattoi saada ihan ok laatua. Prismaa lähimpänä puolestaan ovat Woolworths ja Coles ruokakaupat, mutta niissä ei ole päivittäistavaroiden ohella muita osastoja (esim. ei vaatteita, urheiluvälineitä) ja vain rajoitetusti toimistotarvikkeita.

Ajoin ensin Ikeaan hakemaan tukkumäärän pipareita. Olin luullut, että arkipäivänä keskipäivällä liikennöinti sujuisi kuin vettä vaan - ehei. Perthissä on yllättävän paljon porukkaa, jotka eivät ole päiväsaikaan töissä: pienten lasten vanhempia, eläkeläisiä, FIFO- eli matkatyötä tekeviä, jotka ovat jossain kaivoksella pari viikkoa ja kotona pari viikkoa. Ikeasta löytyi hädin tuskin parkkipaikka ja muutenkin sinne saa uppoamaan aikaa kuin mustan aukon tapahtumahorisonttiin. Yksien pipareiden sekä muun sekalaisen krääsän ostoon hujahti tunti.

Seuraavaksi hain leivonta-ainekset läheisestä Spudshedistä. Se on Perthin edullisin ruokakauppa, mutta ikävä kyllä myös tarjonnaltaan rajoitetuin. Havaitsin, että turha kuvitella hankkivansa samasta paikasta kertakäyttöastioita ja liimaa. Glögimausteiden metsästykseen kului myös tuhottomasti aikaa: kokkaamiseen käytettävät mausteet ja leivontaan sopivat mausteet eivät kuulu samaan osastoon tai edes samalle puolen kauppaa, t. Spudshed.

Suuntasin naapuritontille ostarille ja Reject Shoppiin, joka on täkäläinen Tiimari. Sieltä löysin kertakäyttöastiat, mutta en liimaa enkä niitä pikku-paperipusseja. Voi elämän kevät ja kukkiva sanonko mikä. Tähän mennessä oli aikaa kulunut jo kolme tuntia. Aikaa, joka minun oli tarkoitus käyttää mokkapalojen leivontaan. Eikun matkaa jatkamaan. Saman ostarin K-Martista löysin sentään kaksipuoleista teippiä ja kuumaliimapyssyn, ne mukaan ja ulos. Erikeeper-pulloista ei ole Perthissä kuultukaan. Miksipä kukaan haluaisi liimata mitään muuta kuin paperia lasten liimapuikoilla, häh? Selvästikään eivät kovin askartelevaista kansaa täkäläiset.

Kaahasin kotiin ja aloitin mokkapalatehtaan. Seuraava este: normi-leivinpaperi on liian kapeaa uunipellille, joten piti vuorata joka pelti kahdella palalla. Ilmeisesti aussit eivät leivo ollenkaan peltipiirakkaa, tai tekevät sen jollain kapeammalla vuoalla. Onneksi taikina ei valunut saumaan, vaan mokkikset pysyivät ehjinä. Jätin pohjat jäähtymään ja vetelin sikeitä seuraavaan päivään. En muista yhtään mitään unistani.

Aamulla klo 6 jatkui järjestötyölle omistautuminen. Kuorrutin ja koristelin mokkapalat, keitin puuron, viimeistelin tekemäni joulukoristeet ja E:n pannunaluset kuumaliimapyssyllä, joka on yksi helv vit keksintö kätevä apuväline. Kun etsin pahvia tehdäkseni hintakylttejä myyjäisiin, löysin ruskeita kirjekuoria. Jes, näistä glögimaustepussit! Askartelin kuoret pienemmiksi ja murskasin mausteseoksen sisään: kardemummaa ei täällä juuri saa rouheena, vaan pelkästään jauheena tai siemenkotina. Nuijin kodat kauhalla rouheeksi, siihenkin hujahti yksi varttitunti kallista peliaikaa. Kello 14:15 oli edessä lähtö kohti Suomi-koulua, jotta saadaan myyjäiset pystyyn klo 15:30.  Klo 13 tajusin, että minulta puuttuvat vielä puurolusikat, joten juoksujalkaa lähikauppaan. Sitten tuotelastin pujottelu autoon, kaveri K kyytiin ja menoksi.

Ideamme oli, että myymme puuroannokset koulun yläkerran keittiössä ja muut tuotteet alakerran kirkkosalissa. Puuron myynti lähti mukavasti käyntiin, koska aktiivit olivat jo laittaneet kaiken valmiiksi. Alasaliin pääsimme vasta Suomi-koulun tunnin päätyttyä klo 15. Tuotteet lähtivät kirjaimelllisesti myymään itse itseään suoraan kasseista. Emme ehtineet edes asetella koristeita ja leivonnaisia esille, kun asiakkaat alkoivat syytää rahaa minua kohti. Sillä sekunnilla tajusin myös, mikä oli unohtunut: kassalipas. Eikun jostain kirjekuori kouraan ja siitä kassa.

Jouduin nappaamaan ekstratyöläisiä lennosta miehittämään (naisittamaan) myyntipöytiä, koska ensimmäiset asiakkaat pyyhälsivät pyörremyrskyn lailla sisään ja ulos ennenkuin ehdimme edes esitellä kaikkea saatavilla olevaa. Yksi meistä latoi pullaa tiskiin, toinen kirjoitti hintoja valkotauluun, kolmas möi kirpparitavaraa, neljäs järjesteli joulukortit ja - koristeet näkyville, viides rahasti ennakkomyytyjä ruisleipiä, minä möin Suomi100-lippuja... aivan kaaos ja mahtava tapahtuma yhtäaikaa!

Klo 17:ksi suunniteltu lopetus venyi ja vanui, koska ihmisiä tuli vielä viideltä ja moni jäi yläkertaan kahville ja juttusille. Olin itse kotiovella vasta puoli kahdeksan aikaan ja niin poikki, että rahanlaskenta meni jotakuinkin näin: yksi, kaksi, kolme, neljä... joko sanoin neljä? Yksi, kaksi, kolme, neljä, ai niin, en muistanut syödä mitään... sanoinko neljä vai viisi? Äh, yksi, kaksi, kolme, neljä, missä se laskin on... kuusi vai viisi? Äh, yksi, kaksi...

Olen ennenkin osallistunut moniin ja erilaisiin talkoisiin, mutta olin nyt ensimmäistä kertaa järjestelyvastuussa. Voinpa sanoa, että jokainen teistä, joka tekee vapaaehtoistyötä - - - olette aivan hitsinmoisia sankareita!

Kiitos kaikille eilen osallistuneille, olittepa tapahtumassa töissä tai ostoksilla. Kaikkia tarvittiin ja tapahtuma onnistui aivan yli odotusten. Jospa tästä saadaan vuotuinen perinne Perthiin.

Kuvassa lopputuote kolmen tunnin autoilun ja kolmen tunnin leivonnan päätteeksi.

Yllä ja alla: vaiheessa.


Mokkikset valmiina autoon lastattavaksi.

Joulupuuroa meni noin 50:lle. Iso osa porukasta tosin tuli vain kahville tai muuten ostoksille.

Aussikymppi. Uusissa seteleissä on läpinäkyvä osio väärennystä vaikeuttamaan.

Yllä ja alla: Suomi100-juhliin lahjoitettuja arpajaisvoittoja. Ainakin 10 onnekasta tulee saamaan runsaat, hienot voitot, mahdollisesti settejä riittää 15:lle.


20.10.2017

Kielipuolesta kaksikieliseksi, vai miten se meni?

Olen aina ollut lukutoukka ja myös kiinnostunut kirjoittamisesta. Koulussa äikkä oli lempiaineitani (tosin tykkäsin lähes kaikista aineista ja viihdyin koulussa muutenkin), ja etenkin ainekirjoitus oli hauskaa ja myös hieman kilpailuhenkistä. Opettaja luki ääneen parhaita aineita ja joskus minunkin tekstini pääsi kuuluviin. Liekö niistä muistoista tämä bloggausinnostuskin syntynyt, vai olisinko muutenkin ryhtynyt toimeen? Sanat, lauseet, tarinat, sanavalinnat ja sanansäilän käyttö ovat minulle tärkeitä asioita kummallakin kielellä, suomeksi ja englanniksi.

Mutta mutta. Olen nyt asunut ulkomailla viidesosan elämästäni, kaksi puolen vuoden pätkää aiemmin ja täällä Perthissä 6.5 vuotta, ja olen alkanut huomata (huomaamaan?), että suomea joutuu hieman hakemaan keskusteluissa ja kirjoittaessakin. Perussanasto ei välttämättä ole hukassa, vaan sanomisen tapa. Esimerkki: viimeisin postaukseni sisälsi leikkimielisen testin, jonka saatesanoiksi kirjoitin ”testin valmistuksessa ei vahingoitettu ranskalaisia, ausseja tai suomalaisia”. Vaikka toki tarkoitus oli viitata tuotteen tekemiseen ja raaka-aineisiin, eli valmistus sopi teonsanaksi, tajusin vasta jälkikäteen, että ”laadinta” olisi ollut se oikea verbi.

Samassa testissä puhuin ”remontin tekemisestä”, ja jäin miettimään pitkäksi aikaa, mikä on oikea verbi remonttiin. Remontoida? Tehdä remonttia? Englanniksi kävisi ”renovate” (remontoida) tai ”make renovations” (tehdä remonttia), joten jäin arpomaan, että onko tuo tehdä-muoto suoraan englannista kääntämääni vai oikeaa suomea. Tätä tapahtuu jatkuvasti enemmän ja enemmän. Vaikka kuulostaa uskomattomalta, että oman äidinkielensä voi unohtaa, näköjään ne oikeat sanomisen muodot ja sanavalinnat pystyy unohtamaan, kun on koko ajan upoksissa toisen kielen ajattelutavassa ja sanavalinnoissa.

Päädyin kerran facebookissa (missäpä muualla) väittelemään aiheesta, voiko oman äidinkielensä unohtaa. Väittelykumppani oli sitä mieltä, että ei voi, ja kaikkinainen Finglish ja muut väärinpuhumisen muodot ovat joko laiskuutta tai teeskentelyä – ”kattokaa kun oon niin kansainvälinen kiituri, että multa ei joku junttikieli suomi luonnistu”. Itse olen tavannut täällä Perthissä useampia vuosikymmeniä Australiassa asuneita suomalaisia ja ei heiltä kaikilta vain enää suomenkieli taitu niinkuin nuornaplikkana tai –poikana. Lauseet tökkivät, väliin tulee väkisin englantia, tai sitten noita väärinvalittuja verbejä tyyliin ”tehdäänkö kahvit” kahvinkeittämisen sijaan. En lähtisi väittämään, että eläkeiän ylittäneillä on suurta tarvetta leuhkia suomenkielen taidottomuudellaan, ennemmin se saattaa vaivaannuttaa heitä itseään keskusteluissa.

Kielitaito ei ole koskaan vain sanojen kääntämistä ja synonyymien muistamista, vaan se on erilainen ajattelun tapa. Lausejärjestys voi olla aivan erilainen, samoin puheen sävy – esimerkiksi englantia on tavallista puhua kohteliaammin sanavalinnoin kuin suomea. Suomeksi samoille sanoille voi olla englanniksi eri vaihtoehtoja ja toisinpäin, esim. ajaa autoa tai pyörää: englanniksi autoa ajetaan (drive) mutta pyörällä ratsastetaan (ride). Kaikkein pahamaineisimpia ovat erilaiset ryhmäsanat eläimille, joita englannissa on ehkäpä tuhat. Hevoslauma (herd) ei ole sama kuin koiralauma (pack) ja kalaparvi (school tai shoal riippuen missä muodostelmassa kalat ovat) ei ole sama kuin lintuparvi (flock). Hupaisimpia ryhmänimiä ovat mielestäni lauma saukkoja, romp of otters eli pomppivat saukot, sekä parvi variksia, murder of crows eli murhaajavarikset.

Englannissa alkuun oli kaikkein vaikeinta muistaa erilaisten prepositioiden käyttö, koska ne eivät vastaa samaa logiikkaa kuin suomen sijapäätteet. Esimerkiksi ”olen bussissa” voi olla kumpi vaan, ”in the bus” bussissa tai ”on the bus”, bussilla. Toisaalta voi myös sanoa ”by bus” kun kertoo millä liikennevälineellä liikkuu, vaikka sanatarkasti by tarkoittaa vieressä tai ohi, ”liikun ohi bussin”. Lisäksi prepositioita (esim. in, on, to, off, for) käytetään siltään ilmausten muodostamiseen, jotka pitää vain oppia ulkoa, esim. put off on sananmukaisesti laita pois, mutta myös lannistua, menettää mielenkiinto tai kokea jokin asia vastenmieliseksi. Get on ja get by tarkoittavat ihan eri asiaa: tulla toimeen jonkun kanssa tai jatkaa jotain asiaa (get on), tai tulla toimeen taloudellisesti tai pärjätä vaikkakin vaivalloisesti (get by). Give in ja give up ovat myös eri asia, vaikkakin samankaltainen: antaa periksi painostuksen alla (give in) ja luovuttaa (give up).

Minulta on muutaman kerran täällä kysytty, että millä kielellä ajattelen ja näen unia. Ajattelun kieli riippuu aiheesta ja ympäristöstä. Suomalaisten seurassa ajattelen suomeksi, samoin ajatellessani suomalaisia, Suomea tai tätä blogia ja aiheita. Muissa tapauksissa ajattelen paljolti englanniksi ja pyrin myös aktivoimaan englanniksi ajattelua aina kun tiedän, että pian pitää puhua jostain sujuvasti (esim. ennen työhaastattelua), koska aivoiltani vie pieni hetki vaihtaa moodia. Kotona yksin ollessani saatan kiroilla suomeksi jos esim. ruokaa tippuu lattialle, kun taas autolla ajaessani kiroilen englanniksi jos joku törttöilee edessäni. Nämä tapahtuvat suunnittelematta, pulppuavat vain suusta. Unista en osaa sanoa, koska en ikinä muista herätessäni, mitä kieltä puhuin.

Pohdiskelen joskus, että olenko kaksikielinen vai onko se termi varattu vain ihmisille, jotka ovat kasvaneet kaksikielisessä ympräristössä ja/tai perheessä? Englantia taitava suomalainen vaikuttaa jotenkin alimitoitetulta, kun elän kuitenkin englanniksi jatkuvasti. Toisaalta suomi yhä on vahvempi kieleni sikäli, että sanavarasto on laajempi ja kirjoittaminen kieliopillisesti varmemmin oikein. Mutta, tuskinpa asialla sen kummempaa väliä on, kun kerran pärjää!

School of fish, koska kalat uivat samaan suuntaan järjestäytyneesti.

Shoal of fish, koska kalat uivat miten sattuu toistensa tuntumassa. Ota näistä ryhmänimistä selvää. 

18.10.2017

Mihin näistä maista kuuluisit? Testaa!

Oletko eniten suomalainen, ranskalainen vai aussi? Nyt vain tässä blogissa ainutlaatuinen tilaisuus testata asia tieteellisen tarkasti yhden hengen empiirisen tutkimusryhmän kehittämällä kyselytutkimuksella. Testin valmistuksessa ei vahingoitettu ranskalaisia, ausseja eikä suomalaisia (ainakaan tahallisesti), mutta testi saattaa sisältää jäämiä stereotypioista.

1. Tulee syksy. Olet eniten innoissasi:
a) Metsässä on sieniä! Pensaissa on marjoja! Puissa on omenia! Joka luonnontuote pitää poimia ja eritoten tallentaa Facebookiin, Instagramiin ja Snapchatiin.
b) Satokausi on parhaimmillaan ja sitä juhlitaan erilaisin maistelumenuin, joka ruoka-annos ja -aine täydellisesti tasapainotettuna tarkkaan valitulla viinillä.
c) Yeah mate, syksyllä on mukavinta viettää pääsiäistä ja viedä lapset (tai oma itse) suklaamunajahtiin lähipuistoon.

2. Tulee talvi. Pääharrastuksesi on:
a) Jääkiekko ja hiihto tietenkin. Johan koulumatkatkin hiihdettiin ja luisteltiin ylämäkeen kumpaankin suuntaan.
b) Luistelu kaupungintalon eteen jäädytetyllä radalla. Juot kuumaa rommikaakaota ja nautiskelet romanttisista jouluvaloista.
c) Lämmittely avoimen uunin tai kiertoilmapumpun edessä UGGit jalassa toppatakki päällä.

3. Tulee kevät. Päällimmäinen ajatuksesi on:
a) Mikä on tuo taivaalla möllöttävä keltainen ilmiö? Entä onko tuo ruskea pläntti - - - sulaa maata?  Voiko olla? (ilonkyyneliä)
b) Pian pääsee maistelemaan kauden tuotteita, kuten tankoparsaa, tuoreita kevätvihanneksia, villisianpotkaa!
c) Kuinka kevätkukkien hehku tuo niin kauniisti mieleen joulun.

4. Tulee kesä. Tärkein tekemisesi on:
a) Rannalla tai puistossa uikkareissa makoilu, olipa asteita +24 tai +14
b) Eläväisellä terassilla chillailu ja nelituntiset lounaat viinilasillisten saattamina.
c) Ravustus, kalastus, telttailu, grillaus; koiran käyttäminen koirarannoilla ja itsesi käyttäminen surffirannoilla.

5. Illanvietossa:
a) Juot muutaman liikaa, laulat karaokessa Aikuinen Nainen Mä Oon ja ostat kotimatkalla makkaraperunat selviämisruuaksi.
b) Suunnittelet menun huolella ennakkoon ja alat ostaa tarpeita viikkoa ennen, pöytäsi kruunaa kilon kimpale brietä tai valkohomejuustoa.
c) Nakkaat katkaravut grilliin kolmelta, lapset uima-altaaseen neljältä, ja lapset ja vieraat pois uima-altaasta puoliltaöin.

6. Kun vietät koti-iltaa, katsot:
a) Salkkareita, uutisia tai jonkun kotimaisen elokuvan, yleensä antisankaritarinan.
b) Tupakansavuisia mustavalkoelokuvia 60-luvulta tai ranskaksi dubattuja uutuusleffoja.
c) Remonttikisaa, kokkauskisaa, kokit tekevät remonttia-kisaa ja remonttireiskat kokkaavat-kisaa.

7. Lomalle lähdet:
a) Espanjaan, Berliiniin, Thaimaahan tai Ruotsin-risteilylle.
b) Ranskan Polynesiaan, Ranskan Guyanaan, Ranskan Rivieralle tai Reunion-saarelle.
c) Balille, Vanuatulle, Kaakkois-Aasiaan tai läheiselle viiniseudulle.

8. Herkkupäivänä ostat:
a) Salmiakkia kilon irttaripussin, vähintään. Mitä väkevämpi maku, sen parempi.
b) Valikoiman juustoja: camembertia, roquefortia, brietä, sini- ja valkohometta, tuhkassa pyöriteltyä vuohenjuustoa...
c) Cadburyn suklaata, Timtameja ja jättipakkauksen lamingtoneja.

9. Joulun parasta antia on kun:
a) Saa jälleen kerran nautiskella kaikkia perinneherkkuja ja tuttuja makuja ja tuoksuja. Piparia, lanttulaatikkoa, puuroa, glögiä, Vihreitä Kuulia...
b) Aamiainen kestää kaksi tuntia, lounas neljä ja illallinen kuusi ja viiniä saa juoda ilman tunnontuskia niin paljon kuin sitä on muistanut ostaa.
c) Ruokailujen välissä pääsee pulahtamaan uimaan ja ilta on mukava viettää leppeässä säässä terassilla perheen ja/tai tusinan parhaan ystävän ympäröimänä.

Tulokset

Eniten A-vastauksia. Olet ehta suomalainen, onneksi olkoon! Sisu on toinen nimesi ja luistimet solahtivat jalkaasi ennenkuin opit kävelemään. Tiedät tusinan termiä lumelle ja osaat myös selittää, miten ne eroavat toisistaan. Toisinaan ikävöit aurinkoa, mutta olet salaa ylpeä barbaarisesta metsäläisestä luonnonläheisestä ”beyond the wall” identiteetistäsi, George R. R. Martinia lainatakseni.

Eniten B-vastauksia. Olet ehta ranskalainen, onneksi olkoon! Jääkaappisi ei ole koskaan tyhjä juustosta ja hallitset vähintään seuraavien alojen alkeet voidaksesi väitellä äänekkäästi keskustella päivällispöydässä tai cocktail-kutsuilla: kuvataide, klassinen musiikki, filosofia, biologia, maantiede, itse asiassa kaikki mahdolliset humanistiset, tekniset, luonnontieteelliset alat sekä kädentaidot.

Eniten C-vastauksia. Olet ehta aussi, onneksi olkoon! Rakastat aurinkoa, letkeyttä, rentoutta, meren aaltoja ja rantahiekkaa. Olet saanut muutaman kerran aivotärähdyksen surffilaudan heittäessä sinut pää edellä merenpohjaan, mutta se ei leppoisaa luonnettasi hetkauta. Vietät mieluummin aikaa chillaillen ja grillaillen kuin töissä ja siksipä oletkin aina myöhässä tai lähdet hyvissä ajoin, jos vain pomon silmä välttää. Ja välttäähän se, koska pomokin on grillaamassa.

Jos näet tämän näkymän ikkunastasi nyt, olet todennäköisimmin suomalainen tai ainakin saat suomalaisuus-bonuspisteen. Kuva (c) Juan Carlos Muñoz/age fotostock

12.10.2017

Ärsyttää Perthissä - Top 5

Vasta eilen kirjoitin sydämestä helähtävän oodin Australian työelämälle, jo tänään onkin sitten vuorossa, mikä (Länsi-)Aussilassa ärsyttää. Kylmät, huonosti eristetyt talot, henkilötunnuksen puute ja siitä seuraava todistelurumba, sekä kilpikonnaakin hitaampi netti ärsyttävät jokaista Australiaan saapuvaa suomalaista kuulemani mukaan, joten ne jätän voivottelematta. Listaltani löytyy seuraavaa, ei paremmuus- tai pahemmuusjärjestyksessä:

1 Korvia rääkkäävä musiikki

En tiedä, onko wesseillä kuulossa vikaa kollektiivisesti, vai missä mennään. Kahvilat ja pubit huudattavat yleisesti musiikkia sellaisella volyymillä, että jos olisi tekohampaat, ne tippuisivat suusta. Itseni mummoksi tuntien usein pyydän tarjoilijaa vääntämään ämyreitä pienemmälle: 95% kerroista se tehdään, mutta on sellainenkin vastaus koettu, että jos ei musa miellytä, mene muualle. Ilmeisesti baariolosuhteissa musiikilla on se tarkoitus, että jos ei kuule jutella, tulee vahingossa juotua nopeammin ja enemmän, koska muutakaan tekemistä ei ole. Yritän aina itse hakeutua paikkaan, jossa tiedän, että tärykalvot ovat ehjät vielä keskiyölläkin. Näitä paikkoja ei kuitenkaan montaa ole ja olen useammin kuin kerran kääntynyt sekä kahvilan että juottolan ovelta suorin vartaloin siksi, että en pysty menemään mökään sisään. 

Mainittakoon lieventävänä tai ehkäpä paradoksaalisena asianhaarana, että tykkään katumusiikista ja Perthin keskustassa on mielestäni mukavasti vipinää, kun pääostoskatu Murray Street Mall´in varrella soittaa kahdenkymmenen metrin välein joku jotakin: kuka viulua, kuka sähkökitaraa, kuka cd-soitinta tai suutaan. Poliisitkin joskus tarvitaan tilanteisiin puuttumaan. 

2 Takapajuisuus nettiasioissa

Olen itsekin menneen maailman luddiitti sikäli, että hankin älypuhelimen vasta pari vuotta sitten. En kuitenkaan voi ymmärtää, miksei jokaisella itseään kunnioittavalla firmalla ole nettisivuja. Mistä se on tarkoitus löytää, jos ei netistä? Ei meillä ole puhelinluetteloa ollut vuosiin enkä sellaista halua vain siksi, että joku käpyaivo ei saa nettisivuja tehtyä bloggerilla tai tilattua naapurin koodariteiniltä? Nykyään sentään useimmilla firmoilla on edes facebook-sivu, jos ei muuta, mutta kyllä niitäkin yrityksiä vielä kohtaa, jotka ilmeisesti luottavat mainonnassa pelkkään puskaradioon. Tämä ongelma ei tosin ole Australian-laajuinen, vaan näyttää keskittyneen tänne Wait a While – WA:han. 

Toisaalta, silloin kun tarvitsisin puhelinnumeron, sitä ei niiltä nettisivuilta meinaa löytyä kirveelläkään. Järjestän töissä kansainvälistä konferenssia ja tarvitsin mm. majoitustarjouksia hotelleilta. En todellakaan ala rekisteröityä jokaisen nettivaraussysteemin käyttäjäksi vain nähdäkseni hintatiedot, kun saman asian voisi kysyä – ja itse asiassa täytyy kysyä työpaikan tarjouspyyntösysteemin mukaan – sähköpostitse kerralla monelta eri firmalta. 

3 Huumeongelma

Tämä ei onneksi arjessani näy muuten kuin erittäin satunnaisena taka-alalla häilyvänä turvallisuusuhkana. Asuntomurrot ovat Perthissä ikävä kyllä arkipäivää ja esimerkiksi meidän kerrostalomme autohalliin ja varastokoppeihin on murtauduttu kolme kertaa kolmen vuoden sisällä, viimeksi tänään. Meiltä ei ole aiemmin onnistuttu viemään mitään, mutta nyt varastostamme lähti kävelemään kaksi maastopyörää, kumpikin E:n. Oma maastopyöräni oli jätetty, koska siitä on takakumi puhki. Juuri viime viikonloppuna manailin huonoa onneani; nyt lättänä kumi olikin oletettavasti pelastava tekijä. Siinä meni puolitoistatonnia rahaa emmekä pöljät olleet tietenkään vakuuttaneet pyöriä. 

Varastokopin ovi on tukevaa rautaa, mutta lukko oli väännetty ilmeisesti sorkkaraudalla auki. Jostain ihmeen syystä autoja tai autoista ei ole varastettu, vaikka autohalliin on tunkeuduttu. Ehkä tekijät ajattelevat, että pyöriä on vaikeampi jäljittää eikä poliisi panosta niihin samaa määrää resursseja kuin autovarkauksiin. Kun ilmoitin varkauden poliisille, vastaus oli, että tutkitaan juu, mutta parempi onni saattaa olla mainostamalla facebookissa pyörien kuvia löytöpalkkiota luvaten.  

Pyörien menetys ei harmita tai järkytä juuri ollenkaan sen jälkeen kun kuulin, mitä kaveripariskunnalle oli käynyt. Heille murtauduttiin yöllä kotiin heittämällä tiili terassin ovesta läpi. Kuultuaan ryskettä he linnoittautuivat makuuhuoneeseen ja soittivat poliisille, joka kiisi pillit ulvoen paikalle. Viiden minuutin murtokeikan seurauksena oli ikkuna säpäleinä ja kummankin lompakot tipotiessään. Murtomiehet täällä saattavat olla a) löymäasein varustautuneita ja b) huumepäissään, joten mitään ”lähtekää ****uun kodistani” teräsmieheilyä ei kannata harrastaa, vaan soittaa heti poliisit. 

4 Pitkät etäisyydet

Kerään parhaillaan lahjoituksia Suomi100-juhlien arpajaisvoitoiksi ja on muuten oma hommansa käydä jokaisen lahjoittajan luota hakemassa tavaraa. Moni onneksi on tuonut sitä minullekin päin, mutta on pelkästään kohtuullista, että lahjoittajien ei tarvitse vielä tavaran antamisen päälle lähteä autoilemaankin. Pelkästään Perthin metropolialueen sisällä ajeluun saattaa mennä satakin kilometriä menopaluureissulla, tosin ihan noin pitkiä koukkauksia ei ole vielä tarvittu. Suomi-koululle / kirkolle on meiltä matkaa n. 20km ja se on vielä lyhyt huikonen verrattuna siihen, mitä monet muut ajavat. Matkan pituus ei sinällään haittaa, mutta julkisliikenteen puuttuminen kyllä. Sijainti vaikeuttaa varainkeruuta, koska tapahtumiimme ei tahdo päästä ilman autoa. Toisaalta, juuri mikään muukaan sijainti ei asiaa auttaisi, koska aina on jostainpäin Perthiä vaikea tulla tai pitkä matka. Terveisiä amerikanmallia ihailevalta kaavoitussuunnittelulta vuodelta 1957 (true story). 

Perthistä on pitkä matka kaikkialle, eli esim. lähimpään isoon kaupunkiin Adelaideen ajaa 26 tuntia yhtä soittoa. Itärannikolle Melbournen ja Sydneyn tuntumaan saa sytkyttää nelisen päivää muutamalla torkkutauolla. Suomeen siirrettynä tämä tarkoittaisi jotakuinkin, että Suomen ainoa kaupunki olisi Helsinki ja muussa maassa ei olisi yhtään taajamaa, jonka koko on yli 30 000 asukasta. Lähin seuraava kaupunki olisi Praha; Helsingin ja Prahan välillä taas ei mitään muuta kuin kenguruita, puskaa, hiekkaa ja muutama kyläpahanen. Perth, Perth, the end of Earth, eli Perth, maailman laita ja loppu, kuten joku runoilija joskus sanoi.

5 Se, ettei ole aikaa nauttia kaikista Perthin mahtavuuksista

En yli kuuden vuoden jälkeenkään ole täysin sisäistänyt ajatusta, etten ole jonkinlaisella ikuisesti jatkuvalla working holidaylla, jonka päätarkoitus on lomailla ja nauttia Australian eksotiikasta sen sijaan, että täällä rakentaa arkeaan kuin kuka tahansa missä tahansa. Vaikka työelämässä on monia etuja, pää-miinuspuoli tietenkin on ajan puute. Kun töissä nakuttaa kahdeksan tuntia päivästä, jää muulle elämälle vain vaivaiset kahdeksan tuntia, kun nukkuakin pitää. 

Perthin mahtava kevätsää, puistot, rannat, kahvilat, luontopolut ja muut mukavuudet seilaavat sivu suun joka päivä, kun olen parkkeerattuna tietokoneen ääreen. Tämä ongelma ei tietenkään vaivaa vain Perthissä, vaan kautta maailman, kaikkia kokopäivätyötä tekeviä. Juuri tänään pohdiskelin, että ilmeisesti kombo rahaa+aikaa+mielekästä tekemistä voi onnistua vain kahden osalta kerrallaan, eli yksi aina uupuu. No, onhan sekin jo riittävästi, joten valitus loppuu tähän!

Tässä Perthin eräs legenda, robotanssia "tanssiva" (nytkähtelevä) katuesiintyjä. 

11.10.2017

Top 5 Australian "työetua"

Tällä kertaa asiaa Australian työelämästä, tarkemmin sanoen julkissektorilta. Vaikka aihe äkkiseltään kuulostaa kuivakalta, on siitä mielestäni kiinnostavaa sanottavaa. Australian työelämä ja ilmapiiri ovat vahvat syyt, miksi itse tänne asetuin ja kannustan muitakin samaan. Vaikkeivät kaikki nämä virallisia työetuja olekaan, tällaisia erittäin positiivisia puolia löytyy:

1 Lomamyönteisyys

Aussit eivät käytännössä koskaan, toistan, koskaan, arvostele muita siitä, että nämä pitävät paljon tai pitkiä lomia. Päinvastoin. Lomailu on elämän suola ja sokeri, ja matkustelu sitten se piste iin päälle.

Toki töissä voi satunnaisesti tulla kiire tai raskaampi hetki, jos kollegoita on lomalla, mutta yleisesti ottaen kaikki osaavat kantaa kortensa kekoon eli tarjoavat saman mahdollisuuden takaisinpäin. WA:n osavaltion virkailijat joutuvat nykyään ottamaan joululomaa aatosta uuteenvuoteen, mikä ei itseäni kyllä haittaa. Jos lomaa ei ole kertynyt/jäljellä, vaaditut kolme päivää voi tehdä sisään ylitöinä tai ottaa palkattomana. Tuleepahan rentouduttua joulun yli. Tämä ei tosin koske terveys-, eikä palo- ja pelastusalaa, luonnollisestikaan.

Konsulttina työskentelevä kaverini on ihmetellyt, miten etenkin konsultti- ja freelancer-maailmassa liikutaan ”parvina” ja lomaillaan usein. Toisin sanoen yhden urakoitsijan mukana saattaa seurata muitakin uuteen projektiin, koska ihmisillä on vakiintuneet verkostot, joissa tykätään työskennellä. Toisaalta nämä ”parvet” saattavat häipyä lomalle tai uuteen projektiin yhtä aikaa. Työelämässä arvoa annetaan sille, että työ ei ole koko elämä ja pomo ei johda pelolla vaan porkkanoilla, kuten juuri joustavilla lomakäytännöillä. Aussilassa ei ole erillisiä kesä- ja talvilomakausia, vaan lomia pidetään silloin kun itselle sopii, jos pomo suostuu.

2 Virkailijavaihto

En tiedä, miten termin suomentaisin, olkoon virkailijavaihto (secondment). Yleinen tapa julkissektorilla hankkia lisäkokemusta, vaihtelua, uusia verkostoja tai uusia pätevyyksiä. Tapahtuu niin, että virastosta A mennään töihin virastoon B määräaikaisesti, mutta alkuperäistä työsuhdetta ei katkaista, se vain siirretään tai ”lainataan”.

Secondment voi käynnistyä epävirallista reittiä, eli esim. joku tuttu toisessa virastossa vinkkaa piilotyöpaikasta, tai se hankitaan avoimen haun kautta, eli hakemalla ja saamalla avoinna oleva määräaikainen työ. Virkailijavaihdossa on se etu, että vakituista työsuhdetta ei tarvitse purkaa ottaakseen vastaan määräaikaisuuden muualla. Tämä lisää työntekijöiden liikkuvuutta ja myös jaksamista, koska vaihtoehtoja uralle on paljon enemmän ja mitään ylärajaa secondmentien määrälle ei ole – riippuu täysin pomon myöntyväisyydestä.

Itse neuvottelen parhaillaan puolen vuoden pätkää kaupunkisuunnitteluosastolle eli sen uran pariin, josta Suomessa lähdin. Minut on jo tehtävään valittu, nyt pitää saada vakipomo hyväksymään suunnitelma. Omassa tapauksessani secondment on lähinnä omaksi hyödykseni, eli tekisin pätkän saadakseni väikkärin pakettiin. Virkavaihdon idea yleisemmin on hyödyttää kaikkia osapuolia eli virastoja A ja B sekä työntekijää – työntekijä voi esim. osallistua johonkin tärkeään projektiin, josta saa lisäkannuksia vakityön hoitoon. Koska väikkärini viimeistelystä ei ole suoraa hyötyä nykyiselle työnantajalle, päätös vielä roikkuu, eli saanen tietää parin viikon sisällä, onnistuuko vai ei. Uskoisin tosin, ettei pomolla ole mitään hinkua torpatakaan aktiivisuuttani.

3 Pitkän palveluksen vapaa

Tästä olen kertonut ennenkin enkä malta taas olla kertomatta. Long service leavea saa WA:n julkissektorilla 7 vuoden palveluksen jälkeen, tai joissain laitoksissa (esim. yliopistot) 10 vuoden. Se on kolmen kuukauden vapaa täydellä palkalla tai puolen vuoden vapaa puolella palkalla. Omani raksuttaa kalenterissa alkamaan maaliskuussa 2019, mutta kuka näitä laskee :)
LSL on todella hyvä ponnin ja kannustin julkissektorilla pysymiseen. Itse arvostan julkissektoria muutenkin, koska mielestäni sivistysyhteiskunta ei voi toimia pelkin privaatein markkinavoimin, mutta kyllähän byrokraattisuus ja jäykkyys joskus myös ärsyttää. Kun kiikarissa siintää puolen vuoden rattoisa vapaa, jaksaa kurjempiakin päiviä.

Muita lomanpidennysvaihtoehtoja ovat esimerkiksi purchase leave eli palkan vaihtaminen vapaapäiviksi - WA:n julkissektorilla voi saada jopa 10 ekstraviikkoa lomaa, jos ottaa palkanalennuksen; sekä deferred leave eli lykätty loma: jos nostat neljä vuotta 80%:sta palkkaa, saat pitää viidennen vuoden kokonaan vapaata samalla 80% palkalla. Suomi, ota mallia!

4 Vapaaehtoistyö ja hyväntekeväisyys

Täällä on mielestäni todella yleistä, että ihmiset osallistuvat järjestötyöhön ja/tai hyväntekeväisyyteen monilla eri tavoilla. Työpaikoilla usein on läpi vuoden jatkuva varainkeruukampanja eli säästöpossu taukotilassa, johon voi laittaa pikkuhilut etenkin Free Dress Friday´na eli Asu Vapaa – Perjantaina. Free Dress Friday tarkoittaa, ettei töihin ole pakko tulla virallisissa vermeissä, vaan kelpaa jokin rennompikin, siisti asu. En ole koskaan ollut univormullisessa paikassa töissä, mutta toimistoissa yleisesti on miehillä puvut, naisilla jakkupuku, kotelomekko tms. Keräysten vuosituotto annetaan joko yhdelle tietylle järjestölle, tai joka keräyskerralla erille.

Sen lisäksi, että rahaa kerätään, ihmiset myös tekevät vapaaehtoistyötä. Nykyinen pomoni johtaa hyväntekeväisyysjärjestöä oman työnsä ohessa, itse koordinoin Suomi-koulua sen puheenjohtajana, ja moni kollega ja kaveri osallistuu kuka mihinkin toimintaan eläinsuojelusta lasten harrastusvalmennukseen tai sairauksien ehkäisyyn/parantamiseen. Australiassa on mielestäni melko onnistuneesti tasapainotettu, mitä yksilöiden ajatellaan itse hoitavan ja mitä valtio kustantaa (tosin päivähoito ja korkeakoulutus ovat liiaksi vanhempien vastuulla mielestäni). Arvelen, että tästä johtuen monilla on rahaa, inspiraatiota ja aikaa osallistua yhteisölliseen toimintaan sen sijaan, että ajatellaan valtion hoitavan. Kolmas sektori on myös iso ja näkyvä toimija monilla aloilla, päällimmäisinä terveys- ja mielenterveysasiat sekä erilaiset etujärjestöt (luonto, ilmasto, vammaisasiat, lapset ja nuoret, eläimet jne).

Vapaaehtoistyön etu on päällimmäiseksi se, että sellaiset asiat tulevat hoidetuiksi, joita kukaan ei yksin jaksaisi hoitaa tai joka ei tuota voittoa (kuten nyt vaikka suomenkielen opetus ulkomailla). Toinen ehdoton etu on yhteisöllisyyden tunne ja se, miten se myös laajentaa omaa identiteettiä. Kun aussit juttelevat, he eivät juurikaan puhu työstä. Sen sijaan harrastuksista, perheistä, lomista, remonteista, vapaaehtoistyöstä jne. puolestaan riittää asiaa. Harva on täällä ”pelkkä” ammattinimike, vaan persoonassa ja kiinnostusrepertuaarissa on paljon muutakin.

5 Vapaa-aika ja tasapaino

Harrastuksista ja vapaa-ajasta puheenollen. Aussit mielestäni osaavat ottaa hienosti ilon irti elämästä. Liekö osittain auringon kannustamaa, osittain paremman tulotason syytä, mutta on esim. kohtuullisen normaalia kuulla, että joku lähes eläkeikäinen työkaveri on lähdössä kuukauden risteilylle Tyynellemerelle tai Välimerelle. Sinne yleensä mennään perheen kanssa, tai jonkun hyvän ystävän kanssa. Suomessa kaikilla tuntuu olevan niin kiire ja rahasta tiukkaa, että mitään kuukauden kansituolilekotteluja voi kokea enintään päiväunissa. Jos rahat eivät riitä kuukauteen, niin monilla on oma vene, jolla voi lähteä ravustamaan merelle tai muuten vain kruisailemaan Swan Riverille tai Intian Valtamerelle. Tosin ilman venettäkin voi elää rantaelämää, koska Perthistä löytyy tusina upeaa rantaa bussi- tai lähijunamatkan päästä keskustasta, ja niillä on aina tilaa.

Eräs entinen työkaverini, ammatiltaan rautatieinsinööri mutta vapaa-ajan alter egoltaan rokkitähti, ikää 50+, lähti juuri country-musiikki-bändinsä kanssa Australian-kiertueelle. Luonnollisesti hän sai siihen tarvittavan loman, koska pomoa kiinnostaa enemmän alaisen hyvinvointi kuin jokin kikyttely.

Loppukaneetiksi ankeutus, että ehkä elän jonkinsortin kuplassa ja myös kurjaa ja hajottavaa voi työelämässä olla Australiassakin. Itselleni on sattunut vuosisadan mäihä, kun olen löytänyt pääsääntöisesti hyviä paikkoja ja hyviä tyyppejä työympyröissä. Epäilen kuitenkin, etten aivan ainoa ole, perustuen siihen, mitä muilta kuulee sekä Perhtissä että ympäri Australiaa. Eli jos minkäänlainen viisumi lohkeaa alle ja yhtään polttelee, tänne vain siipiä kokeilemaan!

Miksi raataa töissä, jos voi hengailla rannalla? Kuva (c) Rottnest Express.

6.10.2017

Suomalaiseen makuun

Blogissani ei ole lainkaan mainoksia, koska haluan pitää tämän mukavana ajanviettopaikkana sen sijaan, että ruudulle lävähtää milloin mitäkin vilkkumaan ja tuputtamaan. Nyt kuitenkin sattui vastaan sen verran hyvää palvelua, että halusin nostaa aihetta esille ja hieman mainostaa muillekin ulkosuomalaisille arvatenkin tarpeellista ja tervetullutta firmaa: Taste of Finland.

Taste of Finland astuu kuvioihin silloin, kun olisi kiva saada Suomesta ruokatervehdys, mutta ei taas kehtaa pyytää äitiä lähettämään tai ei ole sellaista sukulaista tai kaveria, jolle pyyntöjä laittaa. TOF toimii sikäli eri tavalla kuin perinteinen nettikauppa, että nettisivulta ei valita tuotteita yksi kerrallaan, vaan tarjolla on kolme valmiiksi pakattua vaihtoehtoa erilaisin valikoimin: Rabbit, Jänis; Fox, Kettu; tai Bear, Karhu. Jänöjussi on paketeista pienin, vaikka on siihenkin saatu monta herkkua mahtumaan, ja Mesikämmen luonnollisesti suurin.

Järjestän parhaillaan Suomi-koulun edustajana Suomi100-juhlia Perthissä ja järjestelyjen olennainen osa on arpajaispalkintojen metsästys. Täältä Perthistä ei harmi kyllä ole löytynyt kovinkaan montaa yritystä, jotka olisivat innostuneet palkintoja lahjoittamaan, ja lahjoitukset ovat tähän mennessä tulleet yksityishenkilöiltä sekä parilta pienemmältä uudelta yritykseltä, siitä kiitokset heille. Sen sijaan Taste of Finland ottautui kiitettävisti mukaan ideaani lähettää arpajaisten pääpalkinnoksi tuotepaketti.

Kun otin heihin yhteyttä, firma ei edes toimittanut tuotteita Australiaan - vielä -, koska postikulut ja mahdolliset tulliongelmat mustikkajauheen ym. kanssa aiheuttivat epäilyksiä kannattavuudesta. Tästä TOF ei kuitenkaan lannistunut, vaan uskaltautui lähettämään testipaketin. Rabbit rohkeasti suden suuhun: tulee perille tai ei, pian nähdään. Ja perillehän se tuli 2 viikossa eli erittäin ripeästi planeetan toiselle puolen.

Lähetys saapui ehjänä eikä sitä oltu edes tullissa aukaistu; tehdaspakatut ruokatarpeet mustikkajauhetta myöten pääsivät päämääräänsä ongelmitta. Domino-paketin kulma oli ottanut hieman osumaa jossain kohti rahtimatkaa, mutta muuten kaikki tuotteet olivat priimakunnossa. Sitä paitsi tänne saakka mitään tilaava tai vastaanottava kyllä osaa varautua siihen, että kuljetus jättää jälkiään.

Rabbit-paketissa on yhdeksän tuotetta ja sisältö on mielestäni kiva valikoima aina ajankohtaisia klassikkotuotteita. Pakettia kuvataankin sanoin:

Se on ensiapu pahimpaan koti-ikävään ja esittely parhaista suomalaisista herkuista. Rabbitin sisällössä painottuvat tunnetuimmat suomalaiset makeiset, kuten suklaa, salmiakki ja laku. 
Rabbit-paketin sisältö.
Hinta on 25€ + postikulut, eli etenkin Eurooppaan tilattuna hyvä diili. Hintaa yksittäiselle tuotteelle tulee 2,78€, mikä ei ole lainkaan paha, kun vertaa mitä Perthissä joutuu maksamaan esim. salmiakista. Kuvassa alla tämänpäiväinen hankintani, pari salmiakkipussia karkkikaupasta hintaan 6€/150g. Auts. Australiaan toimitus on vasta alkamassa, mutta sain viestin, että kuljetussopimus tänne saakka on tehtynä: nettimyynti Down Underinkin asukkaille avautunee pian ja postikulujen mainostetaan olevan kohtuulliset.

Hintaa pikkupussukalla vain 9 dollaria. 

Fox- ja Bear-paketeista ei ole vielä henkilökohtaista kokemusta, mutta niidenkin valikoima näyttää kuvien perusteella antoisalta. Bear-paketin sisältö houkuttelee itseäni enemmän kuin Fox, koska siinä tulee lempikarkkejani Turkinpippureita, joita Perthin Ikea ei enää myy. Samaten Vanhat Autot on aina osunut hyvin karkkimakuuni!

Bear-paketin sisältö.

Lisäplussaa yritys saa selkeistä nettisivuista, raikkaasta ilmeestä ja helposta nettikaupasta.


Tuotekehitysideana mainitsisin, että Vaasan hapankorppuja saa Australiassa mistä tahansa IGAsta (Alepaa vastaava lähikauppa), eli aussisuomalaiset saattaisivat intoutua enemmän vaikkapa ruissipseistä? Samaten henkkoht ostan paikallisia luomukaurahiutaleita, eli Beariin sisältyvää Elovenaa en välttämättä tarvitse. Arvelen kuitenkin, että pakettien kokoonpano elää suosion ja yleisön pyyntöjen mukaan. Taste of Finland on uusi yritys ja oman kokemukseni mukaan vuorovaikutteinen ja asiakkaan mielipiteistä kiinnostunut firma, jota on helppo lähestyä.

Nähtäväksi jää, toimiiko TOFin konsepti eli valmiiksi valittu tuotepaketti, kun ruotsalaiset kilpailijat tarjoavat itse valittavilla (ruotsalaisilla) tuotteilla täytettyä pakettia. Jos kuitenkin klassiset suomalaiset tuotteet kiinnostavat ja tykkäät saada "yllätysmäisiä" paketteja kuin perheenjäseneltä ikään, Taste of Finland on sinun kauppasi.
Suomi100-juhlien arpaonnekas tulee voittamaan Rabbit-paketin Finlaysonin kassissa. Kelpaisi itsellenikin!

26.9.2017

Hollywoodin porteilla ja sieltä pois

Kerroin aiemmin, että osallistuin kirjoittamallani romaanilla amerikkalaiseen kykyjenetsintä-kustannussopimuskilpailuun. Kilpailu on nimeltään Launch Pad Tracking Board ja kilpailusivuni on täälläKisassa haettiin uusia nimiä, joiden romaaniluonnoksista voisi saada parhaassa tapauksessa elokuvan tai tv-sarjan. En itse asiassa kisaan ilmoittautuessani ihan tajunnut, että tuomarit ovat tv- ja elokuvamaailmasta pääasiassa ja kirjan kustantaminen on sivuseikka, kun taas ”silver screen” eli elokuvasovitus se pääasia. 

Kisa ei ehkä ollut paras väyläni yrittää kirjamarkkinoille. Oma genreni on mysteeriseikkailu/draama, päähenkilöt arkeologitiimi + sukeltaja ja tapahtumapaikka Suomi, kun muut toiveikkaat olivat lähteneet perinteisemmällä tv-sisällöllä ja romantiikalla kisaan, teemoinaan mm. prätkäkostajia Arizonan autiomaassa, kirjallisuudenopiskelijan ja opettajan välinen masokistinen rakkaustarina (50 Shades of Grey ei tule lainkaan mieleen), sekä tietenkin amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva tarina, jossa henkilöitä katoaa selittämättömästi ja poliisit tutkivat, onko syynä murha, musta magia vai mikä. 

Kisan ensimmäinen vaihe on nyt päättynyt ja en tällä kertaa päässyt voittoputkeen saakka. Vielä on jäljellä ns. Jokerikortti, eli myös ”hävinneiden” joukosta tullaan valitsemaan yksi kustannussopimuksen saava: aivan tyhjiin ei tämä reissu vielä valunut. Ei se tosin ruppanaksi puhkaistuksi ilmapalloksi päätynyt muutenkaan, koska nyt voin käyttää TOP 50-sijoitustani kisassa löytääkseni kustantajan oma-aloitteisesti, ja lisäksi sain melko kattavaa, rakentavaa kritiikkiä, jota voin käyttää tekstin parantamiseen. 

Kas tällaista kynäilivät Hollywoodin edustajat suomitytön tarinasta:

” MUINAINEN JUMALA (THE OLD GOD) on kunnianhimoinen ja omaperäinen mysteeridraama, joka keskittyy vedenalaiseen arkeologiaan. Ryhmä löytää järvestä esineen, joka on mahdollisesti jonkinlainen muinainen toteemi tai taikakalu. Romaani tutkii elämän ja olemassaolon tarkoitusta, ihmisen paikkaa maailmassa sekä jumalten/yliluonnollisen roolia, käyttäen välineenään tuttua ”kadonneen henkilön etsintä”- juonikaarta. 

Romaanin ideat ovat laajakatseisia ja kiinnostavia, mutta rytmi ja toteutus laahaa ja tiivistelmän perusteella tarinassa on epäuskottavia käänteitä, joita tv-katsojien olisi vaikea niellä. Kirjailija ei tarjoa riittävän syvää taustatarinaa päähenkilö Benille – ei ole selvää, miksi hänen toimistaan seuraa niin kauaskantoinen tragedia kuin nyt tapahtuu. Tiivistelmän perusteella Annan rooli ei ole riittävän vahva – hän voisi olla muistamisen arvoinen sankaritar, mutta hän näyttää katoavan tarinasta liikaa loppua kohden. 

Romaani alkaa hyvin ja rytmi vetää mukaansa, mutta tarina uppoaa liiaksi raskassoutuiseen pohdiskeluun, jossa hallusinaatiot ja mahdolliset yliluonnolliset tapahtumat tekevät pääjuonen hankalaksi seurata sen sijaan, että tukisivat sitä. Tv-versiota ajatellen eristynyt ja ei-erityisen-puoleensavetävä Suomen korpiseutu ei ole kiinnostava tapahtumapaikka. Seutu sopii romaaniin ja kirjailija kuvaa maisemia hyvin, mutta seutu ei tarjoa riittävästi dynaamisia tapahtumia ollakseen vetovoimainen tv:ssä. Ideaalisesti tv-sarja sijoittuu seudulle, joka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia vaihteleviin tapahtumiin ja jopa pikkupaikoissa pitäisi voida tapahtua vaikka mitä (vrt Twin Peaks tai Under the Dome). 

Tässä romaanissa keskeiset teemat ovat henkisyys, elämän tarkoituksen pohtiminen ja vain satunnaiset konfliktit henkilöiden välillä, mistä on vaikea rakentaa visuaalisesti jatkuvasti kasvavaa tarinaa. Elokuvaa ajatellen romaanista puuttuu pakottava eteenpäin ajava voima kuten hätä tai kiire, teema, johon näyttelijät ja ohjaajat yleensä tukeutuvat. Vaikka Benin kyvyt sukeltajana ovat ainutlaatuiset, hänestä henkilönä puuttuu sellainen karisma, jota elokuvasankarilta odottaa. Myös hentoinen* Anna jää henkilönä etäiseksi eikä riitä koukuttamaan katsojaa. Keskeiset tapahtumat sijoittuvat veden alle, mikä vaikeuttaa budjetin laatimista kalleudellaan. Romaanimuodossa visuaalinen maailma ja vedenalaisuus voivat olla kiehtovia ja kirjailija tekee hyvää työtä niiden kuvauksessa, mutta tätä maailmaa on vaikea saattaa valkokankaalle samalla intensiteetillä. 

Kaikenkaikkiaan romaanissa on kiehtovasti kirjoitettuja osia ja todella ainutlaatuisia konsepteja tutkittavaksi, tarinassa on rikas teemallinen sävy ja mukana on ketään loukkaamaton hengellinen/spirituaalinen pohjavire. Elokuvasankareiksi sopivien henkilöhahmojen puute ja tapahtumapaikka kuitenkin asettavat rajoitteita tarinan sovittamiseksi tv- tai  elokuvamuotoon. Kirjailija voisi harkita tapahtumien siirtoa jonnekin tavanomaisempiin maisemiin, tai rakentaa henkilöistä vahvemmin karismaattisia: nämä auttaisivat kuvaversion luomista tarinasta. ”

(*En missään vaiheessa kuvaillut toista päähenkilöäni arkeologi-Annaa hentoiseksi, en tiedä mistä moinen käsitys tuli!)

Jos kiinnostaa lukea tarina tämähetkisessä editointimuodossaan PDF-versiona, ota yhteyttä, lähetän sähköpostiin! Otan mielelläni palautetta vastaan. Tulen työstämään kirjaluonnosta vielä, ottaen huomioon ylläolevan palautteen, ja ehkäpä vielä joku päivä sen saa kirjakaupasta ja kirjastosta... sormet ristiin ja peukut pystyyn. 

Ehkä joskus vielä Deadpoolin sijasta valkokankailla ihmetellään suomalaista korpijärveä ja sinne kätkeytyviä arvoituksia!

14.9.2017

Elämäni aakkoset - tärkeää juuri nyt

Löysin blogosfääristä hauskan haasteen, jota ei kylläkään minulle esitetty, mutta sehän ei estä tarttumasta toimeen, pyydettiin tai ei!

Elämäni aakkostettuna

A - Anu eli MinäIte(tm). Myös aurinko ja aurinkoisuus ovat sydäntäni lähellä. Aurinkoinen Arja Koriseva oli lapsena lempparijulkkikseni - kertooko se sitten iästäni vai mistä... ja kinastelin naapurintytön kanssa siitä, kumpi meistä saa esittää Arjaa olohuoneen "Tangomarkkinoilla" hiusharjaan laulaen. Hävisin lähes aina ja jouduin olemaan Paula Koivuniemi.

B - banaanit ovat kätevä eväs ja elämässäni nyt in, koska luin, että kuorista saa hyvää kaliumlisää ruukkukasveille. Joka aamu silppuan aamupalabanaanini kuoret ja jakelen ne tasa-arvoisesti parvekkeen ruukkuihin suoraan, kun ei ole kompostia. Saa nähdä auttaako palmujen kellastumiseen.

C - Celia, eräs hahmo lempisarjassani 800 Words, Piikkejä Paratiisissa. Jäin koukkuun Suomen-lomalla ja jatkoin katsomista kotona: aussiperhe muuttaa pikkukylään Uuteen-Seelantiin ja mitä siitä seuraa. Kommelluksia ja kohtuuharmitonta draamaa enimmäkseen.

D - dieetti. En ole koskaan ollut varsinaisesti laihdutuskuurilla, mutta tuntuu, että joulukilot (anopin kokkailut) ja Suomi-kesäloman pullakilot eivät lähteneetkään itsekseen, joten on ollut pakko hieman vahtia suuhun menevien muffinien määrää.

E - elämäni mies E. Maailman kultaisin, viisain, luotettavin ja hauskin heppu. Joskus toki myös ärsyttävin :D

F - filmiura. Ei lähelläkään todellisuutta, mutta uusin haaveeni on onnistua joskus kirjoittamaan elokuvakäsikirjoitus, mielellään Suomeen sijoittuva jännäri tai mysteeri, mutta kansainvälisille markkinoille. Ei vähä mitään näissä suunnitelmissa ja unelmissa.

G - "guruni" on ranskalainen joogaopettaja Mavra, nuori mutta (/ja?) viisas, äärimmäisen viehättävä persoona ja hyvä opettaja.

H - hiljaa hyvä tulee. Lause, joka ei ole koskaan aiemmin kuulunut sanavarastooni, ja periaate, jonka olen vasta näin aikuistuttuani sisäistänyt. Heti nyt, vauhdilla, täysillä, on ollut ennen operointimallini, mutta romaanien kirjoittamisen opettelun myötä olen oppinut, että joitain asioita vain täytyy hioa jopa vuosikausia.

I - ilo. Kun katson elämääni taaksepäin, lähdin Suomesta en vain aurinkoa, vaan iloa, intoa ja inspiraatiota etsimään. Suomessa on mielestäni (talvesta johtuen?) yleislannistava ilmapiiri: liian usein ensivastaus mihinkään on "ei tuu onnistumaan" tai "itku pitkästä ilosta". Jaa. Kiitos, ei kiitos. Rennompaa, iloisempaa, letkeämpää elämäntapaa kohti.

J - jatkuu. Elämä jatkuu, muutoksia tapahtuu aina, seuraava päivä voi olla ihan erilainen kuin tänään sekä hyvässä että pahassa ja sen yritän muistaa: kun menee hyvin, kannattaa iloita, kun menee huonosti, kannattaa muistaa, että jatkossa voi olla ihan muuta: aina koittaa se uusi päivä.

K - koulu. Olen aina pitänyt koulusta, koska rakastan uuden oppimista. Olen työskennellyt aikuisopettajana ja nyt toimin Suomi-koulun puheenjohtajana. Joskus mietin, kannattaisiko hankkia opettajan pätevyys opettaa esim. lukiossa, mutta koulutuksen hinta on täällä Australiassa tähtitieteellinen, joten on ainakin toistaiseksi jäänyt.

L - loma. Aina mielessä, kuinkas muuten! Mahtavia lomakohteita on vaikka muille jakaa ja tämänhetkinen suuntima on jouluksi Lombokille Balin viereen, jos vain saadaan edes muutama päivä vapaaksi töistä.

M - matka tuli puoliväkisin mieleen lomasta. Ulkoistunut suomalainen tottuu yleensä pian matkustamiseen, koska moni meistä ramppaa Suomessa vuosittain ja matkustustunteja saattaa kertyä jopa vuorokausi yhteen suuntaan.

N - nuotio on asia, jota Australiassa kaipaan. Perthissä on sateista keskikesää lukuunottamatta tulentekokielto. Jos täällä haistaa savuntuoksua, se yleensä tarkoittaa metsäpaloa eli katastrofia. Nuotiomakkaraa tai pannukahveja ei siis täällä retkillä nautiskella.

O - Ombudsman, Oikeusasiamies, työpaikkani.

P - Perth, kuinkas muuten. Jotkut kutsuvat Perthiä lisänimellä "end of earth", koska tämä on niin kaukana kaikesta. Joskus eristyneisyys haittaa, joskus ei, juuri tällä hetkellä ei, koska kevätsään aurinko ja kaunis kukkiva luonto kyllä saavat unohtamaan murheet.

Q - Qantas, "lentävä kenguru", Australian valtion lentoyhtiö. On tullut tutuksi matkoilla Suomeen ja muualle. Luulin, että qantas olisi jokin aboriginaalisana, mutta ei: tylsästi se on lyhenne firman alkuperäisestä nimestä Queensland and Northern Territory Aerial Services. Queensland nostettakoon myös kohtaan Q, kaunis osavaltio sademetsineen.

R - rakkaus, rauha, ruoka, raha... perustarpeita varmaan kaikkien elämässä ja kaikki onnellisesti hyvin omassani.

S - sauna! Pitäneekö lie joskus oma sauna rakentaa, jos sattuu omakotitalon omistajaksi jossain vaiheessa. En näin keväällä ja kesällä saunaa juuri kaipaa, mutta olisihan se mahtava talvisateista päästä lämmittelemään takapihan "vajasaunaan", kuten moni suomalainen Australiassa tekee.

T - tavat. Tämän blogin olemassaolon perusta on suomalaisten ja australialaisten tapojen havainnointi ja raportointi. Helposti uppoudumme omiin tapoihimme ja pidämme niitä itsestäänselvyyksinä, kun todellisuudessa jokaisella kulttuurilla, ryhmällä, perheellä tai yksilöllä on oma tapansa hahmottaa, toimia, ajatella, toimia toisten kanssa. "Itsestäänselvyyksien" paljastaminen on kuin salapoliisityötä ja tuottaa ilahtuneen Ahaa!-elämyksen, kun jotain uutta taas bongaan.

U - uusi. Minua on aina kiehtonut muutos ja uutuus, ei niinkään muoti tai teknologia uutuuksineen, vaan uudet alut, uudet mahdollisuudet, uudet näkymät. Jokin potentiaalissa on äärimmäisen kiehtovaa: mitä tästä alusta ja siemenestä voi kasvaa?

V - vieraat. Täälläpäin vierashuone on elinehto. Joka kolmas aussi on muualta kotoisin ja vieraita käy enemmän tai vähemmän säännöllisesti merten takaa. Perthissä on aivan normaalia kuulla, että yhden luona ovat appivanhemmat kuukauden, toisen luona jopa 8kk. Pisimpään vierailevat aasialaiset appikset. Suvun lisäksi vierailevat myös kaverit, tai vierashuonetta saatetaan vuokrata AirBnb:n kautta lisätienestien toivossa.

X - xenofobia, tuntemattoman pelko, asia, joka mietityttää minua paljon. En ajattele, että esim. pakolaisvastaisuus tai rasismi johtuvat suoraan tai pelkästään xenofobiasta, mutta osansa sillä taatusti on. Australiassa xenofobia on lievempää tai ainakin sosiaalisesti paheksuttua, kun taas Suomessa kuulostaa liiankin peruspuheelta. Toisaalta, en kannata kaiken vastustuksen niputtamista xenofobian piikkiin. Meillä kinastellaan säännöllisesti siitä, onko haluttomuuteni matkustaa Intiaan xenofobiaa (E:n käsitys) vai tervettä itsesuojeluvaistoa ja haluttomuutta "palkita" turistirahoillani maata, jossa (eritoten maaseudun) naisia ja tyttöjä kohdellaan aivan ala-arvoisesti.

Y - yliopisto, elämässäni jotenkin mukana vuodesta 2002, ziizus. Väikkärin pitäisi olla valmis v. 2018 loppuun mennessä ja näyttää siltä, että onnistuu. En suosittele väikkäriä kellekään hätäiselle, koska kriittisen palautteen määrä tyrmää jo alkumetreillä, jos ei ole valmis vääntämään, vääntämään, vääntämään uusiksi, huoh.

Z - Zoo. Eläintarhat ovat ristiriitainen aihe, koska toisaalta tykkään niistä kovasti: on kiinnostavaa nähdä eksoottisia eläimiä läheltä. Toisaalta mietityttää, miten hyvä elämä eläimillä voi tarhassa olla. Lajiensuojelu- ja säilytystyö kyllä on tärkeää. Esimerkiksi Perthin eläintarha rahoittaa orankiensäilytysohjelmaa Sumatralla: vankeudessa syntyneitä orankeja vapautetaan luontoon ja valistetaan paikallisia orankien suojelusta.

Å - Åland, Ahvenanmaa. Olen lomaillut Ahvenmaalla pari kertaa ja mielestäni seutu on yksi maailman kauneimipia. Ahvenanmeren saaristoa ihailin taas kesällä risteilyllä Helsingistä Tukholmaan, ja Ahvenanmaa esiintyy yhtenä tapahtumapaikkana romaaniluonnoksessa, jota nyt kirjoitan.

Ä - äiti, äidinkieli. Kumpikin tärkeitä ja rakkaita, aina.

Ö - öljy on perthiläisen elämässä mukana vähintään sivujuonteena, koska osavaltion rahakkaimmat alat ovat kaivos-, kaasu-, ja öljyteollisuus. Joskus tulee puheeksi Vihreän puolueen jäsenyyteni ja vastaukseksi saan lähinnä vaivaantuneita katseita, koska 80% kavereistani on jollain lailla kytköksissä kaivos- tai öljyteollisuuteen. Ei ihme, että täällä vasta nyt kiellettiin pahin roskamuovi (ilmaiset ruokakaupan pussit) ja pullopanttitoiminta alkaa ensi vuonna.

Tässä myös tärkeät aakkoset.