8.7.2012

Päiväni trapetsi"taiteilijana"

Tänään oli huima päivä, vieläkin hieman adrenaliinipökkyrässä. Kävin kokeilemassa flying trapeze-temppuilua eli olisiko suomeksi ilma-akrobatiaa trapetsikeinussa? Löysin tapahtuman netitse, tälle päivälle oli buukattu ryhmäkurssi Melville Bowling Clubilla eli Melvillen nurmikeilausklubilla. Trapetsihäkkyrä tökötti pihanurmella, se näyttää tältä:


Pituutta koko systeemillä on noin 20 metriä ja lähtölava on noin 6-7 metrin korkeudessa. Lähtölavalta tartutaan keinutankoon ja heittäydytään keinumaan. Ensin vetäistiin pari-kolme kierrosta yksin temppuilua keinussa, maassa harjoiteltujen ohjeiden mukaan, ja lopuksi päästiin tekemään se vaikein eli catch, kuva alla:


Tosin meidän aloittelijoiden versiossa ei hypätty keinusta lentoon, vaan keinuttiin polvitaipeiden varassa roikkuen niin kauan, että vastapuoli (kokenut sirkusammattilainen, ei toinen amatööri!) sai ranteista otteen ja sitten piti päästää jalat irti. PITI. Tuonnempana lisää mikä oli oma lopputulemani, mutta edetäänpä aikajärjestyksessä. 


Ensin lähtölavalle ja keinuun. Avustaja pitää kiinni turvavaljaistani, kun tarraan kiikkuun. Jotta keinusta sai kunnon otteen, piti uskaltaa nojata koko vartalo lavan eteen kallistuen avustajan pitäessä kiinni. Lavalta piti hypätä keinun varaan kun tämä huusi ready-jump! Voin arastelematta sanoa, että ensimmäisellä kerralla enemmänkin kuin kirpaisi mahanpohjasta ja aivot huusivat "mitä helkuttia oikein luulet tekeväsi, älähyppää-älähyppää-älähyppää-ääliö-allaseitsemänmetrinpudotus!" Onneksi tuli joskus ala-asteikäisenä harrastettua telinevoimistelua, joten itse tangolla riekkumistemput pulpahtivat mieleen jostain selkärangasta ja liskoaivoista. Silloin pudotus ei kylläkään ollut kuin puolitoista metriä ja vieressä oli ohjaaja nappaamassa kiinni. Tällä kertaa mentiin tällä kaavalla: roiku käsien varassa keinussa  -ota vauhtia - swingin korkeimmalla kohdalla nosta jalat ylös - pujota jalat tangon yli-roiku polvitaipeiden varassa - päästä kädet irti - roiku pää alaspäin - kädet takaisin tankoon - jalat irti-roiku käsien varassa - katso ylös - päästä kädet irti kun keinu on korkeimmillaan - tipu viisi metriä selälleen turvaverkkoon- pisimmät viisi metriä ikinä! Ja tältä kuvio näyttää:

Vauhtiin.
Jalat tangon yli ja polvitaipeiden varaan.
Tässä irtipäästössä on jo astetta enemmän yritystä, piti tehdä voltti alastullessa. Eli en ole tipahtanut vaan voltissa :)
Ja hoplaa, ulos turvaverkosta kuin ammattilainen!
Kaikenkaikkiaan: parhautta!! Menen ehdottomasti uudelleen. Hintaa parituntisella, ammattiohjatulla kokeilukurssilla oli $57 eli noin 40-45 euroa. Ei hassumpaa.

Suosittelen lämpimästi kaikille, helpointa toki niille, joilla ei ole korkeanpaikan kammoa. Erityisen lämpimästi suosittelen jonkinlaista urheilutaustaa, sillä roikkuminen ja riekkuminen tangolla on yllättävän raskasta. Kädet hyytyvät muutaman kierroksen jälkeen ja jalkoja ei saa tangon yli jos vatsalihaksissa ei ole ollenkaan vääntöä, vaikka ohjaajat kyllä vakuuttivatkin, että kuka tahansa onnistuu kun riittävästi haluaa. Korkeanpaikan kammoisille tämä voi tietysti olla vapauttava harjoitusleiri, sillä ohjaajat tulevat saattamaan tikkaat ylös, jos itseltä hyytyy uskallus jo nousussa. He myös tönäisevät alas, jos omat jalat eivät tottele hyppykäskyä. Siksi itse hyppäsin oma-aloitteisesti heti kun komennettiin, siitähän vasta olisi shokkiin mennyt kun yhtäkkiä tönäistään!

Mitä tästä opimme. Ainakin sirkuksessa, tottele aina ohjeita ja välittömästi sillä minuutilla, kun käsky kajahtaa. Trapetsilla ei ehdi ajatella mitään itse, vaan on vain mentävä täysin vaistonvaraisesti, lihasmuistilla ja muihin luottaen. Temppuja ei pysty tekemään, jos ei noudata alta huudettuja ohjeita ja rytmiä. Jalat saa tangon yli vain keinun heilahtaessa etuyläpisteeseensä, sillä painovoima vetää kroppaa alas liian kovalla voimalla kaikkina muina hetkinä. Alas ei kannata tipahtaa väärällä sekunnilla, ettei tule niskoilleen (tosin turvavaljailla hidastettiin pudotusta niin, että epäonnistuneetkin ajoittajat saatiin turvallisesti alas). Erityisen tärkeää on uskoa käskyä, kun temppuilee toisen kanssa. Itse vedin lahjakkaasti pieleen ensimmäisen catchin, koska yllätyin niin kovasti, kun vastaanottaja tarttuikin ranteistani heti ensimmäisellä yrityksellä - kuvittelin jotenkin, että ensin katson, missä hän on, heilahdan pois ja seuraavalla swingillä tartun. En päästänyt jaloilla irti keinusta ja sainkin kohtalaisen hyvät mustelmat ranteisiin ja polvitaipeisiin, kun minua nyittiin kuin mitäkin olkinukkea käsistä ja jaloista eri suuntiin. Au. Putoaminenhan siitä seurasi, turvaverkkoon turvallisesti tottakai. Onneksi pääsin yrittämään vielä uudelleen ja tällä kertaa uskalsin heittäytyä toisen käsien varaan, ainoastaan pudotus meni hivenen pieleen - mäjähdin verkkoon mahalleni, vaikka piti tipahtaa elegantisti selälleen. Noo, mitäs pienistä, onnistui ysin arvoisesti kuitenkin!

Liekö itselläni jotenkin pieleenviritetty rentoutumismoodi, mutta harvoin on ollut näin hauskaa ja rentouttavaa - mahtavaa hyppiä ja riehua ilmassa, mitään ajattelematta, mitään suunnittelematta, täysin toisten ohjeiden varassa, 100%:sti luottaen, että kaikki onnistuu ja muut haluavat minun parastani (eli etten satuta itseäni). Mikäli joku etsiskelee työpaikalleen team building-tekemistä, niin tästä löytyy, jos tiimi vain ylipäätään uskaltaa kavuta yläilmoihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!